Kisapäivän ilma suosi, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja omasta mielestä kaikki sujui ilmoittautumisista startteihin mallikkaasti. Kiitos Suomen Kromfohrländer ry ja Janakkalan koirakerho!
Meidän osalta kävi kuitenkin niin, että Caralla lopahti kiinnostus kun ihmisiä alkoi tipahdella paikalle. Se ei suostunut oikein juomaan eikä keskittyä nameihinsa vaan lähinnä tahtoi vain värjötellä omassa paikassaan, rauhassa.
Tämä vaikeutti hirveästi, onhan koiran motivaatio yleensä priimaa. Pelkäsin kuollakseni että kehässä se ei ota ollenkaan kontaktia ja yritin parhaani mukaan antaa koiran ollakin omissa oloissaan ja tarjosin rutkasti namia jos treenailtiin odotellessa jotain.
Vuoronumeromme kuulutettiin megafoonista ja siirryttiin kehään odottamaan lähtöä. Cara tuijotti kentän reunoja kun kehotin sitä katsomaan hieman kohti.
Rata suoritettiin todellakin huonossa kontaktissa, puolessa välissä Cara onneksi hieman valpastui kun kimitin sille jo epätoivon partaalla. Sitten vain hoin itselleni, että '45astetta on sallittu kulma, 45 astetta on sallittu kulma, keskity eteenpäin, pidempi askel'
Koira siis ryhtyi namin toivossa kirimään. Ei hyvä.
'Koira eteen, vasemmalta sivulle' -kyltti tapahtui niin, että Cara tuli eteeni ja en edes käskyä kerennyt antamaan, nostin käden kohti koiraa jolloin se olikin yhtäkkiä jo sivullani. Tällöin koitin hiukan esittää ehkä tyhmää ja sanoin mahdollisimman epäselvästi käskyn 'Do' joka siis tarkoittaa meillä tätä siirtymistä 'jos vaikka tuomari ei huomannut että koira ennakoi'.
Rata loppui ja päästiin kehästä pois nakki pussin ääreen. Tosin ne nakithan ei sitten kiinnostaneet yhtään vaan pissalenkille oli lähdettävä asap.
 |
| Tästä ALO ja AVO radat |
ALO1 suoritukset olivat valmiit ja
listalla komeilimme oman luokkamme 3. pistein 98/100
listalla komeilimme oman luokkamme 3. pistein 98/100
Kisakirjat jaettiin, paitsi meille, olimmehan ehdolla sijoittumaan. Olin 99% varma ettemme palkintokorokkeelle nouse, mutta koska kisatilanteet ovat meille vielä hepreaa päätin, että käymme pitkällä lenkillä ja odotamme ALO2 suoritukset ja taputamme voittaja kolmikolle ennen kotiin lähtöä.
Suorituksia seurasimme autosta käsin, pari kertaa taisin käydä kurkkimassa viereisen kentän MES luokan suorituksia.
Suurin osa ajasta vierähti kyllä autossa puhelimella pelaillen.
Kisakirjat jaettiin, vihdoin. Ennen tätä olin vielä tarkistanut, että pistetilanteemme ei riittänyt palkinnoille. Ei haittaa, olin niin ylpeä Carasta. Vielä ylpeämpi kun saimme oman kisakirjamme takaisin, sekä tuomarin arvostelulomakkeen, jonne oli kirjoitettu juuri niin kuin ajattelinkin:
'Sujuva rata. Koiralla huono kontakti.' -1 pistettä kyltillä 4 (Tal) ja kyltillä 6 (OV - heh heh)
Tästä viisastuneena: hihna löysemmälle (nyt kun vielä kisataan aloa niin treeneissäkin hihna on kiinni), keholla hyssytellään (opetellaan) ja jokaisella kyltillä on oma käsky joka sanotaan selkeästi. Ja sitten keskitytyään että vaikka jännittääkin niin tehtävät suoritetaan oikein.
Antoisat kisat ja kiva kokemus kaiken kaikkiaan. Nyt vain mammaa treenaamaan, kyllähän toi koira osaa eiks nii ;) Kotona Cara sai palkaksi hienosta suorituksesta venyttelyt, arnikat kintuille ja jätskitarjoilun. Hieno neiti nakki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti